27. huhtikuuta 2018

Kaukana ja lähellä

Takana on aika hullut pari viikkoa. Äitini, mummini ja tätini olivat täällä käymässä ja lisäksi minulla oli koeviikko samaan aikaan. Kävin kotona vain nukkumassa ennen kuin olin taas jo menossa ja se oli melko kuluttavaa, olin lopulta tosi väsynyt. Mutta nyt on perjantai, eikä minun tarvitse tehdä mitään tai olla missään. Makaan lattialla musiikin soidessa, kirjoittelen päiväkirjaan ja kuuntelen kun alakerran remonttimiehet touhuavat taukoamatta. Kun hetki sitten kurkkasin ulos ikkunasta, näin miten ykköskerroksen ikkunasta heitettiin nojatuoli ulos! Ehkä sekin kuului remonttiin, tai sitten joku vain kyllästyi nojatuoliinsa.

Perheeni ihmetteli vähän kaikkea Soulissa, ja oli ihan silmiä avaavaa huomata kuinka moneen asiaan on täällä jo tottunut. Asiat kuten ruuan jakaminen ravintolassa, ihmisten kuuliainen jonottaminen bussiin, kumartaminen kiittäessä tai täyteen metrovaunuun ahtautuminen ei herätä minussa enää erityistä hämmästystä, mutta etenkin mummilleni kaikki oli tavattoman outoa ja huvittavaa.


  




Suomesta tuliaisiksi sain Juhla Mokkaa, pullon jaloviinaa sekä 9 pussia salmiakkia, jotka aion huomenna viedä Koreassa asuvien suomalaisten järjestämälle vappupiknikille. Ei-suomalaiset ystäväni eivät juuri välitä salmiakista ja itse söin sitä jo niin paljon, että vatsani tuli kipeäksi, joten vien sitä piknikevääksi muille. Täältä tuskin saa simaa, mutta munkkeja voinee löytyä, ja skumppaa tietenkin. Totta puhuakseni minulla on vähän ikävä vappua Aurajoen rannalla, mutta ehkä pärjään yhden vuoden ilman.

Koepäivinä en pystynyt kiertämään kaupunkia perheeni kanssa, mutta he olivat pärjänneet mainiosti ja ystävystyneet erään taksikuskin kanssa. Kommunikaatiovälineenä toimi Google translator, johon kuski ensin puhui koreaa ja jonka puhelin sitten käänsi englanniksi, ja päinvastoin. (Olisin halunnut tavata kyseisen miehen, sillä hän oli kuulemma 79-vuotias, kertaalleen eläköitynyt mutta työelämään palannut koska hänelle "tuli tylsää", ja hänellä on 50-vuotias tyttöystävä jonka vuoksi hän yrittää pysyä viriilinä mm. harrastamalla maastopyöräilyä!)






Tänään on jotenkin erityisen kiva päivä ja minulla hyvä olla. Tarpeeksi makoiltuani aion käydä ostamassa pullon punaviiniä ja yllättää tyttöystäväni kokkaamalla spagetti bolognesea sillä välin kun hän on töissä (tosin suurin yllätys lienee se, että siivosin äsken vapaaehtoisesti). Mutta sitä ennen ehdin vielä juoda kupin kahvia ja istua ikkunalaudalla kuin ranskalaisessa elokuvassa ikään.

9. huhtikuuta 2018

When you love you never lose


On keväistä, päivät ovat pidempiä. On se omituinen sää kun ei oikein tiedä mitä pukea ylleen, koska aamulla tulee vilu kuitenkin mutta päivällä on jo kuuma. Aurinko on niin kirkas, että silmät vetistävät.

Toissapäivänä katsoimme elokuvan Lion (2016) ja itkimme toistemme olkia vasten. Se oli aika hyvä elokuva, kannattaa katsoa.






사랑을 함으로써 잃는 것은 없다.
When you love, you never lose.




Kevät tuntuu tuoreelta ja raikkaalta. Uusi vuosi voisi alkaa mieluummin keväästä, kun lumi sulaa pois eikä ole enää niin tunkkaista. Keväisin on sellainen olo, että ehkä kaikki on sittenkin mahdollista.